Pienikokoiset ja kohtalaisen tehokkaat nykyistä Honda Monkeytä edeltävät mallit suunniteltiin alkujaan huvipuistokäyttöön japanilaisiin Tama Tech ja Suzuka Circuit -huvipuistoihin. Ensimmäinen vuonna 1961 huvipuistoissa käyttöön otettu malli oli Honda Z100 Monkey. Siitä kehitettiin myyntiin Japanin ulkopuolelle malli CZ100.
CZ100:sta parannellun Honda Z50M Monkey -malliston ensimmäinen malli näki päivänvalon vuonna 1967. Sitä myytiin Japanissa ja Euroopassa
Honda Z50A Monkey oli Hondan minimopojen toinen sukupolvi, jota myytiin Japanissa ja Euroopassa. Yhdysvaltoihin se tuli myyntiin 1969. Yhdysvaltojen markkinoilla se pysyi vuoteen 1978, kunnes siellä alettiin myydä crossimallia Z50R. Japanissa ja Euroopassa mallia Z50A myytiin vuoteen 1973 asti, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Z50J. Malliston valmistus lopetettiin 1999.
Historiansa aikana pienikokoista ja näppärää Honda Monkeyta on käytetty lyhyen matkan siirtymissä monissa satamissa, varikkoalueilla, leirintäalueilla, tehtaissa ja huvipuistoissa. Eräs takaluukkuun mahtuvan Honda Monkeyn käyttötarkoitus on ollut toimia ns. "pelastusveneenä", mikäli auto hajoaisi ja matkaa olisi jatkettava. Myös koulutettujen sirkusapinoiden on väitetty ajaneen Honda Monkeylla.
Suomeen ensimmäiset Honda Monkeyt tuotiin vuonna 1973, lähinnä vain muutamia kappaleita koekäyttöön, aluksi kevytmoottoripyöriksi tyypitettyinä.Vuonna 1975 aloitettiin mopo Monkeyn myynti, ja aikaisemmin myydyt kevytmoottoripyörät uudelleen tyypitettiin. Painorajoitusten takia Monkeyhyn jouduttiin vaihtamaan kevyempi etujousitus. Myös nopeus piti kuristaa pienemmäksi alkuperäisestä 60 km/h nopeudesta. Muista tavanomaisista mopoista poiketen se oli nelitahtinen. Suomessa mopo saavutti nuorison keskuudessa lyhyessä ajassa kulttimaineen yhdessä toisen suositun tossumopon, Suzuki PV:n kanssa, jota Solifer alkoi tuoda Suomeen 1981 Monkeyn kilpailijaksi.
Honda Monkey Z50J:tä on maahantuotu Suomeen vuosina 1975-1999. Vuonna 1973 tuotiin ensimmäiset mankit Suomeen koekäyttöön. Niissä oli pieni tankki ja penkki sekä perä ilman jousitusta,kutsutaan jäykkäperäksi.
Vuosimalleissa 1975-1979 tunnusomaista uudempiin malleihin oli että runko oli hieman lyhyempi, koneen ylempien kiinnikkeiden reijät oli kolmion muotoiset,,jalkatappirunko oli suomessa tehty, takaiskunvaimentimet kiinnitettiin pitkällä läpipultilla,tankin kiinnitys erilainen, jarrupoljin on erimuotoinen, kahvarungot olivat kiinteät, penkki oli pitkä ja kapea ja tankki oli napattu jäykkäperästä painorajoitusten takia.
Seuraava näkyvä mallimuutos tuli vuonna 1979 jolloin tankki muutettiin isoksi. Lopullinen muutos "nykymuotoon" tapahtui vaiheittain, kun vuosille 1980-1981 tuli vanteiksi soikeareiälliset "traktorivanteet", pienet jarrurummut ja kaksi vaijeriväitteistä käsijarrua. Takajarru näistä löytyi vasemmasta kahvasta (vuodet -80 ja -81).
Vuosille 1982-1986 saatiin taas isot jarrurummut, pyöreäreijälliset vanteet, iso etuvalo, nopeusmittari ja virtalukko sekä pitkät että lyhyet ajovalot. Hammasrattaiden koko oli 12/45 (etu/taka). Vaihteisto oli kolmevaihteinen puoliautomaattivaihteisto, jossa haittana oli kytkinkeskiön herkkä hajoaminen jos keulimiseen käytti kytkinpommia
Mallivuodelle 1987 uudistuksia tuli monta, kun mankiin saatiin uusi tanko vanhojen kokoontaitettavien pässinsarvien tilalle, akku ja kierrosluvunrajoitin lisättiin, tankintarrat muuttuivat siivistä neliömäisiksi ja vuonna 1990 poistettiin pitkät ajovalot. Penkki muutettiin myös isommaksi. Nyt myös koneeseen kajottiin ensimmäistä kertaa lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Vaihteisto muutettiin nelivaihteiseksi ja kytkin vaihtui yksilevyiseen käsikäyttöiseen, nokkaketjun kiristysmekanismi vaihdettiin automaattiseen, sytytys muuttui kärjettömäksi, ja sylinterinkantta muokattiin: Venttiilit, palotila ja kanavat pienenivät. Myös mäntä muutettiin matalaksi jotta puristukset eivät olisi nousseet liian korkeiksi. Hammasrattaiden koko uudessa mallissa oli 12/42. Lisäksi saatavilla oli Rothmans -erikosmalli vuosina 1988-1989 sekä valko-vaal.vihreä pinkki väritteinen erikoismalli vuonna 1990.
Vuosina 1992-1999 tarrat tankissa muuttuivat pyöreäreunaisiksi ja moottorissa nokka-akseli muutettiin kuulalaakeroiduksi. Hammasrattaiden koko oli nyt 13/42. Vuonna 1992 suurennettiin vielä varatankin osuutta puolella litralla jolloin päätankin tilavuus jäi 4,5 litraan aiemman 5:n litran sijaan.
Teksti on lainattu wikipediasta