tiistai 22. helmikuuta 2011

Kaksoismäntämoottori


Kuva Pauli Ylikoski

Kaksoismäntämoottorin isänä pidetään Johan Puchia. Tässä moottorityypissä yhtä palotilaa kohti on kaksi sylinteriä. Ylösvirtauskanavat, eli tuore seos tulee vain toiseen sylinteriin, ja pakokaasut poistuvat toisessta. Mäntien vaihe-eron avulla saadaan edulliset imu- ja pakokanavien avautumishetket. Rakenteella voidaan estää tuoreen seoksen karkaaminen (kaksitahtisen vakioriesa) pakokanavaan. Moottorin hyötysuhde paranee, moottorista tulee taloudellisempi ja sen sitkeys kasvaa.

Kaksoismäntämoottoreita on valmistettu 1920 luvulta 1950 luvun puoliväliin asti. Moottorikoot ovat olleet 125 cm3 - 500 cm3.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Honda Monkey


Pienikokoiset ja kohtalaisen tehokkaat nykyistä Honda Monkeytä edeltävät mallit suunniteltiin alkujaan huvipuistokäyttöön japanilaisiin Tama Tech ja Suzuka Circuit -huvipuistoihin. Ensimmäinen vuonna 1961 huvipuistoissa käyttöön otettu malli oli Honda Z100 Monkey. Siitä kehitettiin myyntiin Japanin ulkopuolelle malli CZ100.

CZ100:sta parannellun Honda Z50M Monkey -malliston ensimmäinen malli näki päivänvalon vuonna 1967. Sitä myytiin Japanissa ja Euroopassa

Honda Z50A Monkey oli Hondan minimopojen toinen sukupolvi, jota myytiin Japanissa ja Euroopassa. Yhdysvaltoihin se tuli myyntiin 1969. Yhdysvaltojen markkinoilla se pysyi vuoteen 1978, kunnes siellä alettiin myydä crossimallia Z50R. Japanissa ja Euroopassa mallia Z50A myytiin vuoteen 1973 asti, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Z50J. Malliston valmistus lopetettiin 1999.

Historiansa aikana pienikokoista ja näppärää Honda Monkeyta on käytetty lyhyen matkan siirtymissä monissa satamissa, varikkoalueilla, leirintäalueilla, tehtaissa ja huvipuistoissa. Eräs takaluukkuun mahtuvan Honda Monkeyn käyttötarkoitus on ollut toimia ns. "pelastusveneenä", mikäli auto hajoaisi ja matkaa olisi jatkettava. Myös koulutettujen sirkusapinoiden on väitetty ajaneen Honda Monkeylla.

Suomeen ensimmäiset Honda Monkeyt tuotiin vuonna 1973, lähinnä vain muutamia kappaleita koekäyttöön, aluksi kevytmoottoripyöriksi tyypitettyinä.Vuonna 1975 aloitettiin mopo Monkeyn myynti, ja aikaisemmin myydyt kevytmoottoripyörät uudelleen tyypitettiin. Painorajoitusten takia Monkeyhyn jouduttiin vaihtamaan kevyempi etujousitus. Myös nopeus piti kuristaa pienemmäksi alkuperäisestä 60 km/h nopeudesta. Muista tavanomaisista mopoista poiketen se oli nelitahtinen. Suomessa mopo saavutti nuorison keskuudessa lyhyessä ajassa kulttimaineen yhdessä toisen suositun tossumopon, Suzuki PV:n kanssa, jota Solifer alkoi tuoda Suomeen 1981 Monkeyn kilpailijaksi.

Honda Monkey Z50J:tä on maahantuotu Suomeen vuosina 1975-1999. Vuonna 1973 tuotiin ensimmäiset mankit Suomeen koekäyttöön. Niissä oli pieni tankki ja penkki sekä perä ilman jousitusta,kutsutaan jäykkäperäksi.

Vuosimalleissa 1975-1979 tunnusomaista uudempiin malleihin oli että runko oli hieman lyhyempi, koneen ylempien kiinnikkeiden reijät oli kolmion muotoiset,,jalkatappirunko oli suomessa tehty, takaiskunvaimentimet kiinnitettiin pitkällä läpipultilla,tankin kiinnitys erilainen, jarrupoljin on erimuotoinen, kahvarungot olivat kiinteät, penkki oli pitkä ja kapea ja tankki oli napattu jäykkäperästä painorajoitusten takia.

Seuraava näkyvä mallimuutos tuli vuonna 1979 jolloin tankki muutettiin isoksi. Lopullinen muutos "nykymuotoon" tapahtui vaiheittain, kun vuosille 1980-1981 tuli vanteiksi soikeareiälliset "traktorivanteet", pienet jarrurummut ja kaksi vaijeriväitteistä käsijarrua. Takajarru näistä löytyi vasemmasta kahvasta (vuodet -80 ja -81).

Vuosille 1982-1986 saatiin taas isot jarrurummut, pyöreäreijälliset vanteet, iso etuvalo, nopeusmittari ja virtalukko sekä pitkät että lyhyet ajovalot. Hammasrattaiden koko oli 12/45 (etu/taka). Vaihteisto oli kolmevaihteinen puoliautomaattivaihteisto, jossa haittana oli kytkinkeskiön herkkä hajoaminen jos keulimiseen käytti kytkinpommia

Mallivuodelle 1987 uudistuksia tuli monta, kun mankiin saatiin uusi tanko vanhojen kokoontaitettavien pässinsarvien tilalle, akku ja kierrosluvunrajoitin lisättiin, tankintarrat muuttuivat siivistä neliömäisiksi ja vuonna 1990 poistettiin pitkät ajovalot. Penkki muutettiin myös isommaksi. Nyt myös koneeseen kajottiin ensimmäistä kertaa lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Vaihteisto muutettiin nelivaihteiseksi ja kytkin vaihtui yksilevyiseen käsikäyttöiseen, nokkaketjun kiristysmekanismi vaihdettiin automaattiseen, sytytys muuttui kärjettömäksi, ja sylinterinkantta muokattiin: Venttiilit, palotila ja kanavat pienenivät. Myös mäntä muutettiin matalaksi jotta puristukset eivät olisi nousseet liian korkeiksi. Hammasrattaiden koko uudessa mallissa oli 12/42. Lisäksi saatavilla oli Rothmans -erikosmalli vuosina 1988-1989 sekä valko-vaal.vihreä pinkki väritteinen erikoismalli vuonna 1990.

Vuosina 1992-1999 tarrat tankissa muuttuivat pyöreäreunaisiksi ja moottorissa nokka-akseli muutettiin kuulalaakeroiduksi. Hammasrattaiden koko oli nyt 13/42. Vuonna 1992 suurennettiin vielä varatankin osuutta puolella litralla jolloin päätankin tilavuus jäi 4,5 litraan aiemman 5:n litran sijaan.


Teksti on lainattu wikipediasta

perjantai 11. helmikuuta 2011

Tunturi-mopedien historiaa

Pappatunturien Historia

1958-1959:

Pappa-Tunturi tyyppikatsastettiin 16. 12. -58. Sen tyyppikatsastusnumero oli 08106.Virallinen mallimerkintä oli Tunturi PL 38/49-. Moottorina oli Puch MS 50. Hinta oli uutena 73800 mk

(738 nykymarkkaa). Värivaihtoehtoja oli kolme: kuultopunainen/beige, pastellinsininen/helmenharmaa sekä metallihohto tummanpunainen/metallihohto kulta. Viimeksimainittua tehtiin vain pieni määrä.

1960:

Mallimerkintä oli nyt Tunturi 60/49- ja tyyppikatsastusnumero 09075. Moottoriksi vaihtui Puch VS 50 LF (LF = Luxus Finland). Siinä ei enää ollut puolipuristusventtiiliä, joka oli ollut vanhassa moottorissa. Sylinterin jäähdytysrivat, jäähdytyspuhallin, sekä sylinterinkansi olivat myös isommat. Mopedin ulkonäkö muuttui myös: runko, takalokasuoja sekä ketjusuoja maalattiin kaksivärisiksi. Takalokariin tuli myös 'Tunturi 60'-teksti. Bensatankin kylkiin tuli muoviset Tunturi-merkit, jotka ovat erilaiset vasemmalla ja oikealla puolella. Merkit erottaa toisistaan vaakunaleijonan kuonosta, jonka tulee osoittaa aina ajosuuntaan. Nyt värivaihtoehtoina oli sininen/harmaa sekä punainen/harmaa. Hinta oli nyt 75800 mk.

1961:

Mallimerkintä oli Tunturi 61/49- ja tyyppikatsastusnumero 01001. Pappa-Tunturi koki varsin suuria muutoksia. Uusittuja osia olivat mm: runko, etu- ja takalokasuoja, tavarateline, etuhaarukka lähes kokonaan, etuvalon kotelo, takavalo, joka siirrettiin ylemmäksi tavaratelinen alle, sekä takalokarissa 'Tunturi 61'-teksti. Värivaihtoehdot olivat samat kuin edellisenäkin vuonna.

1962:

Mallimerkintä oli Tunturi 50/49- ja tyyppikatsastusnumero 01025. Jo vuonna -61 Tunturin kilpailijat ryhtyivät epäilemään, että Pappa-Tunturit olisivat nopeampia kuin mitä laki sallii. Vuonna -62 kohu sen kuin nousi. Niinpä viranomaiset järjestivät vuoden -61 Tuntureille nopeuskokeen. Tunturin tehtaalta valittiin kymmenen mopoa umpimähkään testeihin. Testeissä selvisi, että mopedi todellakin kulki kovempaa kuin aiemmin tyyppikatsastetut mallit. Niinpä Tuntureihin piti hitsata pakoputken alkukäyrän sisään 10mm holkki, joka hillitsi mopon menohaluja. Muutetut mallit tunnistaa mallimerkinnästä 50H/49-. Niiden tyyppikatsastusnumero oli 02021. Piirimyyjien painostuksesta vuoden -61 lopun sekä vuoden -62 malleissa ei lokasuojaan oltu merkitty enää vuosimallia. Ilmeisesti vanhat mallit meinasivat jäädä myymättä asiakkaiden halutessa uusimman mallin. Värivaihtoehdot olivat edelleen: sininen/harmaa ja punainen/harmaa, sävyjä muutettiin hieman entisistä.

1963:

Mallimerkintä oli Tunturi 50LF/49- ja tyyppikatsastusnumero 02026. Ylinopeuskohun vuoksi moottoriin tehtiin monia muutoksia. Kaasutin muutettiin 12-millisestä 11-milliseksi. Männän helma pidennettiin 52,5 millistä 55 milliin. Näin ajoitus muuttui rauhallisemmaksi. Käsiryyppyvaijeri jäi uuden kaasuttimen takia pois ja bensahana siirrettiin tankin toiselle puolelle. Myös kokonaisvälityssuhdetta muutettiin vaihtamalla eturatas pienemmäksi (ennen 11/38, nyt 10/38). Värivaihtoehtoja muutettiin myös, ne olivat nyt: punainen/valkoinen, harmaa/valkoinen sekä sininen/valkoinen. Rahauudistuksen myötä hinnasta putosi kaksi nollaa pois, se oli nyt 810 mk.

1964:

Mallimerkintä oli Tunturi LF2-64/49- ja tyyppikatsastusnumero 03020. Ulkonäkö muuttui jonkin verran uuden etuvalaimen myötä. Sitä mainostettiin "automaisena tehovalaisimena". Äänimerkki siirrettiin valaisimen kotelon sisään, ja sitä varten oli kotelon alareunassa aukkoja. Nopeusmiittari muuttui pyöreästä puoliympyrän muotoiseksi. Vuoden -64 Tunturin hinta oli 789 mk. Värivaihtoehdot olivat: punainen/harmaa, sininen/harmaa sekä beige/harmaa.

1965:

Mallimerkintä oli Tunturi LF2-65/49- ja tyyppikatsastusnumero 04022. Muutoksia ei ollut kovin paljon. Lähinnä se, että nyt mopedin etulokasuoja sekä ketjusuojan ulko-osa valmistettiin kestävästä nailon-ultramid -muovista. Uuden ketjusuojan vuoksi jouduttiin myös muuttamaan ketjusuojan taustapelti sekä takahaarukka, jotta ne olisivat sopineet siihen.

Tunturi Automaatti 1965:

Tavallinen käsivaihteinen Pappa-Tunturi sai nyt automaattivaihteisen sisarmallin. Siinä oli automaattivaihteinen Puch VS50 AF -moottori. Sen mallimerkintä oli Tunturi Automaatti AF-65/49- ja tyyppikatsastusnumero 05004. Tämän mallin valmistusmäärä jäi ilmeisesti hyvin pieneksi. Seuraavan vuoden automaattimalliin (kuten myös manuaalivaihteiseen) tuli jo uusi runko.

1966:

Mallimerkintä oli Tunturi LF2-66/49- ja tyyppikatsastusnumero 05015. Vuoden 1966 Pappa-Tunturissa oli sitten muutoksia siitäkin edestä. Tärkein oli tietysti uusi runko, joka oli kokonaan kotimaista valmistetta. Tämä runkomalli olikin sitten kaikissa Pappa-Tuntureissa aina tuotannon loppumiseen vuonna 1987 asti. Myös uusi kulmikkaampi takalokasuoja sekä takalamppu tuli. Moottorin suojalevyt tehtiin nyt nailon-ultramidista, kuten ketjusuoja ja etulokasuoja jo edellisen vuoden mallissa. Ohjaustanko ja sen hallintalaitteet vaihdettiin uusiin. Vaihteensiirto hoidettiin nyt kahdella vaijerilla. Väreinä olivat sininen/valkoinen sekä punainen/valkoinen.

Tunturi Automaatti 1966-1967:

Myös automaattimallin valmistus jatkui, nyt sekin uudella rungolla varustettuna. Sen mallinimi oli vuosina -66 ja -67 Tunturi Automaatti AF-66/49- ja tyyppikatsastusnumero 06004. Värinä oli grafiitinharmaa ja tankin sivut oli kromattu.

1967:

Mallimerkintä oli Tunturi LF2-67/49- ja tyyppikatsastusnumero 06014. Muutokset olivat vuonna -67 hyvin pieniä. Äänen vaimentimen takakartia hävisi ja vaimentimen takaosa oli nyt lähes suora putki. Myös vanhaa putkea käytettiin uuden rinnalla. Ilmansuodattimeksi tuli uusi Mikrostat-suodatin, jossa oli vaihdettava paperisuodatin teräsverkkosuodattimen lisäksi. Värivaihtoehdot olivat edelleen sininen/valkoinen ja punainen/valkoinen.

1968:

Mallimerkintä oli Tunturi LF2-68/49- ja tyyppikatsastusnumero 067032. Nyt muutoksia olikin paljon: Ajovalo muuttui suorakaiteen muotoiseksi, sellaisena se sitten pysyikin Pappa-Tunturin tuotannon loppumiseen saakka. Se valmistettiin nailon-ultramidista, josta Tunturilla oli jo kokemusta ketju- ja lokasuojien materiaalina. Etuhaarukan ylälevyäkin muutettiin. Sitä mainostettiin "avaruusajan tyylisenä".

Polttoainetankin muoto muuttui. Vauhtipyörämagneettoon lisättiin erillinen takavalopuola. Myös pyöräkokoa pienennettiin kiihtyvyyden parantamiseksi: Ennen se oli 2,25 - 23", nyt 2,75 - 21". Värivaihtoehdot olivat nyt punainen sekä sininen. Nyt myös tankki oli kokonaan samanvärinen kuin runko.

Tunturi Automaatti 1968:

Mallimerkintä oli Tunturi Automaatti AF-68/49- ja tyyppikatsastusnumero 067031. Automaattimalli säilytti edelleen vanhan grafiitinharmaan värinsä sekä osittain kromatun tankkinsa. Lampun kotelo ja etuhaarukan ylälevy kuitenkin vaihtuivat uusiksi.

1969:

Mallimerkintä oli Tunturi Standard LF-68/49-. Tänä mallivuonna muutokset olivat niin pieniä, ettei uutta tyyppikatsastusta tarvittu. Ainoastaan moottorin puhaltimen säleikkö, tavarateline ja ilmansuodattimen imukotelo muuttuivat.

Tunturi Automat 1969:

Muita muutoksia ei tullut, kuin että tankki muuttui samanlaiseksi kokonaan maalatuksi kuin käsivaihteisessa mallissakin ja nimi muuttui vieraskieliseksi. Ei siis myöskään uutta tyyppikatsastusta.

Tunturi Maxi 1970:

Ajoneuvoasetus muuttui vuonna 1970 tammikuun puolivälissä niin, että mopoissa ei enää tarvinnut olla polkimia. Käsivaihteellinen, polkimellinen malli säilyi kuitenkin tuotannossaja sai nyt uuden nimen Maxi. Moottorin männäntapin paksuus muuttui: ennen 10mm, nyt 12mm. Etulampun alla ollut V:n muotoinen kromikoriste muuttui nyt kahdeksi kromatuksi ympyräksi. Myös tankkimerkki vaihtui kahdesta ympyrästä ja Tunturi-tekstistä koottuun malliin. Muutokset olivat niin pieniä, ettei mallia tyyppikatsastettu uudelleen ja virallinen mallinimikin LF-68/49- säilyi. Kaikkien Pappa-Tunturi -mallien värivaihtoehtoina oli nyt sininen ja punainen.

Tunturi Maxi 3-vaihteinen 1970-1971:

Mallimerkintä oli MAXI-PUCH VS50 LF3/49- ja tyyppikatsastusnumero 070011-8. Tässä mallissa oli samakolmivaihteinen moottori kuin käsivaihteisessa Tunturi Sport-mallissa. Muuten se oli kuin tavallinen Maxi. Huolimatta siitä, että se oli tietysti kaksivaihteista sitkeämpivetoinen kolmannen vaihteen ja pienempien vaihdevälien ansiosta, ei sitä paljoakaan myyty jostain syystä. Ei sitä tosin paljon mainostettukaan ja Tunturin hinnastostakin se puuttui. Kolmivaihteinen Maxi katosi mallistosta vuonna -71.

Tunturi Start 1970:

Mallimerkintä oli START VS50 KX/49- ja tyyppikatsastusnumero 070001-8. Start oli Pappa-Tuntureista se uusi jalkavaihteinen. Polkimet oli korvattu jalkatapeilla. Vaihteita oli tutut kaksi ja niiden käyttö hoitui vasemmalla jalalla käytettävällä polkimella. Käynnistys tapahtui eteenpäinpoljettavalla käynnistyspolkimella, joka oli takajarrupolkimen yläpuolella. Muuten Start oli täysin Maxin kaltainen.

Tunturi Automat 1970:

Vanha, vuodesta -68 asti tuotannossa ollutta automaattimalli säilyi vielä tuotannossa. Ei siis tarvittu vieläkään uutta tyyppikatsastusta. Uusi, jalkatapeilla varustettu vuoden -71 malli tosin tyyppikatsastettiin jo syyskuussa.

Start ja Maxi 1971:

Muutokset olivat hyvin pieniä. Iskunvaimentajat muuttuivat pidemmiksi ja takanavan halkaisija kasvoi: ennen 90mm, nyt 100mm. Tyyppikatsastusta ei siis tarvittu ja mallinimetkin säilyivät ennallaan. Myös värivaihtoehtoina säilyivät tutut punainen ja sininen.

Automat 1971:

Mallimerkintä oli START AUTOMAT-PUCH VS50 KA/49- ja tyyppikatsastusnumero 070012-8. Nyt automaattimallikin oli varustettu jalkatapeilla ja käynnistyspolkimella. Takajarrua käytettiin myös polkimella. Värivaihtoehtoina olivat punainen ja sininen.

1972:

Tunturipyörä Oy täytti 50 vuotta. Juhlavuonna Pappa-Tunturi -mallit säilyivät ennallaan. Uutena värivaihtoehtona tuli tarjolle oliivinvihreä. Juhlavuoden malleihin liimattiin "Tunturi 50 1922-1972" -tarra.

1973:

Mallien mallimerkinnät ja tyyppikatsastusnumerot säilyivät edelleen entisinä. Muutokset olivat hyvin pieniä. Moottorin suojamuovit suurenivat peittäen nyt osan ketjusuojaa. Myös seisontatuen kiinnitys muuttui ja bensatankin Tunturi-merkki sai uuden taustatarran. Väritys vaihteli sattumanvaraisesti. Väreinä olivat turkoosi ja punainen. Ketjusuoja, moottorin suojamuovit sekä etulokasuoja saattoivat olla joko päävärin mukaisia tai tutun harmaita.

Maxi 1974:

Pappa-Tunturi -mallien viimeinen tyyppikatsastus. Uusi mallimerkintä MAXI-PUCH VS50 LF/49- ja tyyppikatsastusnumero 074007-0. Ulkonäkö muuttui, kun peltinen takalokasuoja vaihtui muoviseen. Samalla takavalo suureni ja tavaratelineen kiinnitys muuttui. Tekniikan ainoa muutos olivat uudenlaiset magneeton katkojankärjet. Niitä ei voinut enää purkaa vaan ne vaihdettiin yhtenä pakettina. Edellisvuoden väreihin tuli lisäyksenä vihreä, ja normaalisti harmaat osatkin saattoivat edellisvuoden tapaan olla päävärin mukaisia riippuen mopoyksilöstä.

Start 1974:

Samat muutokset kuin Maxissa, uusi mallimerkintä MAXI-PUCH VS50 KX/49- ja tyyppikatsastusnumero 074002-5.

Automat 1974:

Samat muutokset kuin edellisissä, uusi mallimerkintä AUTOSTART-PUCH VS50 KA/49- ja tyyppikatsastusnumero 074004-7.

1975:

Tästä vuodesta eteenpäin muutokset olivat hyvin pieniä. Äänenvaimentimen välikammio jäi poisja bensatankin Tunturi-merkki vaihtui tarraan. Vuosina 1975 - 1980 värivaihtoehtoina oliva punainen, vihreä sekä harmaa.

1976:

Etuvalon alla ollut kromikoriste vaihtui Tunturi-heijastimeksi ja pyöriin tuli pinnaheijastimet.

1977:

Bensatankin täyttöaukko ja korkki suurenivat, tosin vanhaa mallia käytettiin uuden rinnalla.

Start 1978:

Metallinen mittaripaneeli muuttui mustasta muovista valmistetuksi, samalla nopeusmittarisekä ohjaustangon ylälevyn ja ohjaustangon kiinnitykset muuttuivat erilaisiksi. Tämä muutos tulimyöhemmin myös Maxi- sekä Automat-malleihin.

1979:

Tavaratelineeseen tuli kokoontaittuvat levikkeet.

1980:

Takalokasuojan metalliset Tunturi-tekstit vaihtuivat musta/valko/punaiseen tarraan, joka kaartui rungossa satulan alle. Takalokasuojan roiskeläppä muuttui valkoisesta mustaksi.

1981:

Äänenvaimentimeen tuli pulttikiinnitteinen peräkappale. Satulan malli ja muoto muuttuivat. Satulan saranat vaihtuivat takana olevaan siipimutteriin. Bensatankin tarra vaihtui takalokasuojan tarraa vastaavaksi. Vuosina 1981-1985 väreinä olivat sininen sekä hieman aiempaa tummempi punainen.

1982:

Maillard-takanapa vaihtui Leleu-napaan, jossa oli laakereina irtokuulat. Vanhanmallista napaa tosin käytettiin jonkin aikaa rinnan uuden kanssa.

1983-1985:

Ei muutoksia

1986-1987 Tunturi Classic:

Pappa-Tunturien kysyntä oli hiipunut varsin pieneksi. Mallivalikoima supistui yhteen, kun Maxin ja Automatin valmistus lopetettiin. Start sai uuden nimen Classic. Sen moottorin vaihteensiirto oli uudenlainen, vaihdepoljin tuli nyt sivukotelosta läpi kun se ennen tuli vaihteiston alta. Käynnistysjärjestelmäkin muuttui, ennen ratas-, nyt ketjuvälitteinen. Vuoden -87 puolivälissä vanhan Bing 1-11-13/11 mm -kaasuttimen valmistus loppui ja se korvattiin Bing SRC 1/8/55/8 mm -kaasuttimella. Classicissa oli uudenlaiset raitateipit sekä "Valmistettu Suomessa" -tekstit.

Puch-moottoreiden valmistus loppui Steyr-Daimler-Puch AG:n myytyä kaksipyöräistuotantonsa italialaisellePiaggiolle. Viimeinen Classic rullasi tehtaalta ulos 5. 10. 1987. Perinteisen Pappa-Tunturin valmistus oli päättynyt. Tunturi kehitteli korvaavan, italialaisella Morini-moottorilla ja variaattorivaihteistolla varustetun Tunturi City -mallin. Tätä uudempaa mopomallia ei kuitenkaan voitane enää pitää klassisena Pappa-Tunturina, tuona Suomen maaseudun liikenteen "raskaan työn raatajana". Tunturi lopetti tyystin mopotuotantonsa viimeisenä suomalaisvalmistajana tammikuussa 1998. Onneksi perinteinen "Papiska" on edelleen ilahduttavan yleinen näky Suomen teillä, tosin harvenemaan päin. Tuskin ne kuitenkaan pian tulevat tyystin katoamaan, siitä kyllä mopoharrastajat pitävät huolen!

Lähde: Retro Auto Moto -lehden numerot 4/1998 ja 5/1998.

Teksti on lainattu osoitteesta:

http://koti.mbnet.fi/artoni/Muut/Ajoneuvot/Pappatunturien%20Historia.htm

Blogisivustomme kiinnostavin mopo

Äänestä blogisivustomme kiinnostavin mopo. Äänestykseen tähän blogiin tulee kerholaistemme mopoja kuvineen . Kuvat liitetään myöhemmin.

Mopomerkit ovat (koeäänestys)

Tunturi (useampi malli)
Solifer
Honda
Rex
Muu

Äänestyksessä voi vaihtaa suosikkiaan kokoäänestyksen ajan. Virallinen äänestys alkaa 1.3.2011 ja loppuu 30.4.2011. Nyt sivuilla on käynnissä kokeellinen äänestys, joka poistetaan ennen virallisen äänestyksen alkamista.